Kusipää Keski-Suomesta

Kerrankin pääsen kertomaan tarinan, joka varmuudella ei oo tapahtunut mulle. Mutta sitäkin varmemmin tää keikka vitutti ja vituttaa. Tää on oleellinen asia vitutuksen filosofiaa selvitettäessä - sivustaseuraaja voi kokea huomattavia vitutuksen tunteita osallistumatta itse katsojan roolia enempää. Syyt tähän vitutukseen vaan ilmenevät asian eri puolien takia. Koitan piirtää teille lyhyen kaaren siitä, miten nopeasti eri muotojen väliltä voi vaihtaa toiselle.

Kävi nimittäin niin, että oltiin Pasan kanssa ryypyllä Keski-Suomessa (jos lopettasin tarinan tähän, niin jengi jäis kattomaan, että on noi aika vitun tyhmiä jätkiä! Mitä vittua ne siellä ryyppäs?!? Eihän siellä oo mitään. NO NIIN JUST!!! Mitä vittua siellä voi tehdä muuta kun ryypätä! Ei yhtään mitään! Siellä on vaan tasasta maata sata kilometria ja huoltoasema, joka ei myy olutta, koska se on vastoin jotain niiden blaa blaa blaa. Porojakaan siellä ei oo käytettävänä samalla tavalla kuten Lapissa, jossa asiat on muutenkin aivan toisella mallilla. Haistakaa vittu niissä Igluissanne. Vihaan teitä!)

Istuttiin baarissa semmosessa isossa pöydässä, jossa oli penkit molemmin puolin (ja voin kertoa, että keskisuomalaiseen tyyliin oli kohtuu juntti paikka muutenkin se läävä, vitutti ennen sinne menoa, sinne mennessä, siellä, sieltä poistuttaessa ja sen jälkeen + yleisesti. Vittu sinne me Pasa ei mennä enää ikinä uudelleen!) No vastapäätä meitä istui joku urpo pariskunta, jossa äijä kähmi sitä lotkoa ihan tosissaan ja ihan kiimasena. Me oltiin että ei vittu mitä porukkaa... ja jatkettiin dokailua.

Ei mennyt kovin pitkää aikaa, kun tää äijä rupes hivuttamaan kättään hameen alle. Tai ei se nyt sitä mitenkään kovin hienovarasesti sinne hivuttanut, vaan ihan vakavissaan rupes sitä lääppimään siinä meidän silmien edessä. Joku vois ajatella että nyt tää tarina katkeaa, mutta kun ei! Nainen ei tee elettäkään lopettaakseen tätä näytelmää, joten äijä jatkaa aivan mehuissansa sen verran, että me ollaan Pasan kanssa kitattu kaks tuoppia (siis jotain kaks-kolme minuuttia). Pasa sanoo niille, että ”nyt rupeaa hei sen verran vituttamaan toi teidän touhunne tossa ja panettaa muakin, että viittittekö hankkia jostain huoneen ja mennä sinne?”. Mimmi kattoo Pasaa ihemissään ja sanoo meille: ”mä en ton ukon kanssa oo lähössä tasan mihinkään ja meinaan pian muutenkin lähteä kotiin (kääntyy miestä päin) YKSIN!”

Vittu me pudottiin penkeiltä. Äijä vetäs kohtuullisen vittuuntuneen ilmeen kehiin ja mulle ainakin välitty fiilis, että tota keijoa muuten tossa vituttaa aika huolella. Joviaaliin tyyliinsä Pasa heitti sille jätkälle, että: ”lähe ryypylle”. Kävi ilmi, että sitä jätkää tosissaan vitutti aika paljon. (Tän mä päättelin siitä ajasta, jossa se tuhos sen kossubattery –kuuspakkinsa.) No, eipä tarvinnut sitäkään hinaajaa kauaa kattoa. Tossa ajassa me kuitenkin ehdittiin kuulemaan tän ”tapauksen” ”ajatuksia” siinä määrin, että se nainen epäilemättä teki oikean ratkasun. Oli se niin tyhmä se jätkä!

Nyt te katotte, että ”toihan oli ihan täyttä paskaa”. Kattokaa vaan, sillä meikä ei tajua lopettaa edes nyt. Se kaari, jonka piirtämisestä puhuin, käynnistyi normaalina yleisvitutuksena, jota oli ryyditetty ihan vakavaissaan Keski-Suomi –vitutuksella (hei millä ihmeellä te tyypit voitte elää siinä läävässä?). Tätä vitutusta laimennettiin kemiallisesti, kunnes esiin nostettu tapaus toi rivakasti monien tunteman ”lähtekää vittuun siitä” –vitutuksen. Tämä kääntyi nopeasti myötätuntovitutukseksi, kun tyyppi saikin nenilleen. Sitä ei todellakaan kestänyt kauaa ja sekin vähä kohdistui nopeasti paikalta poistunutta naista kohti. Loppusilaus luotiin huojennusvitutuksella kun ovimiehet ohjeistivat tälle maaseutujen mattivanhaselle lähimmän uloskäynnin sijainnin, palatakseen takaisin lähtötilannetta paksumpaan perusvitutukseen ja siihen tunteeseen, että: ”nyt lähetään vitun äkkiä mäkeen täältä! Tää paikka on aivan perseestä!”