keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Eipä ole tähänkään paskaluukkuun tullut hetkeen kirjoiteltua. Syykin on yksinkertainen ja jo kertaalleen mainittu. Tää on paskaluukku. Kirjoittaisitko itse tänne?

No, täällä mä nyt oon taas, jostakin syystä. Joku voisi sanoa otsikon mukaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mä en vois. On nimittäin kohtuu huikeeta paskaa kyseinen lause ja ennen kaikkea sen sisälläänpitämä ideologia. Voi venäläinen vittu! Kattokaa nyt:

"Siis mä en vaan millään saanu aikaan sitä duunia ajoissa, kun mulla on ollu tässä kaikenlaista ja sit siinä tuli yhtä sun toista ja sit se vaan jotenki siirty, mut eihän tää nyt montaa kuukautta oo myöhässä, ja parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin, heh heh heh..."

HEITÄ HOMO PUOLIVOLTTI NISKALLES! Kai sä nyt ymmärrät, että olis jokaiselle osapuolelle parempi, jos olisit hyväksynyt tappiosi ja jättänyt tuon paskan kokonaan tekemättä. NYT SIITÄ ON VAIN HAITTAA! Helvetin hattivatti.

Samaan kategoriaan menee tietty myös "parempi kuin ei mitään". VITUNVITTU! Ton lauseen esittäjän päällähän on väistämättä auringonkokoinen puhekupla, joka kirkuu, että:

"Oon uskomattoman onneton superluuseri, joka yritti viikon tehdä yötä päivää jotain hikistä sivun raporttia, mutta lopputuloksena syntyi puolen muistilapun räpellys, joka ei liity yhtään mihinkään ja itse asiassa olisi ollut kaikille parempi, jos olisin jättänyt kokonaan yrittämättä ja vetänyt itseni sen sijaan kiikkuun, mutta kun tässä nyt kävi näin, niin yritän luikerrella tilanteesta uskottelemalla kaikille, että tämä paskatuotos olisi parempi kuin ei mitään, vaikka en usko siihen itsekään - syystä."

SAATANA TEITÄ SAAMATTOMIA! Tässäkin paskaluukussa on käsitelty usein jälkiabortin ihannetta surkeimman kansanosan harventamisessa, ja taas sille olisi kysyntää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Joka kuuseen kurkottaa pärjää paremmin

Perisuomalaisista hyveistä tärkeimmät ovat vaatimattomuus ja omien saavutusten vähättely. On tärkeä tajuta, että ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” ja ”kel’ onni on, se onnen kätkeköön”. Ja vastaavasti, jos joku erehtyy huikentelemaan saavutuksillaan tai ylipäätään yrittää saavuttaa jotakin, on häntä syytä ojentaa välittömästi. Hyviä argumentteja ovat esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta” ja ”kyllä routa porsaan kotiin ajaa”.

Sen lisäksi, että edellä mainitut sanonnat jo sinänsä ovat täyttä paskaa, niin on melko surullista, että kanssa-urpomme rakentavat elämänsä niiden pohjustaman ajattelun varaan. Mahdollista menestystä ja onnea ei kailoteta ympäriinsä, ettei vain joku lähettyvillä oleva ahdistuisi. Näin ollen – sinänsä nerokkaaseen – systeemiin on sisäänrakennettuna se, ettei mitään oikeastaan kannata edes yrittää saavuttaa, kun ei siitä kuitenkaan kenellekään uskaltaisi kertoa.

Koko suomalainen yhteiskunta on rakennettu keskinkertaisuuden ja huippujen välttelyn varaan. Tästä mainiona esimerkkinä on syksyllä suoranaista mehustelua maassamme herättänyt kansainvälinen PISA-tutkimus, jonka keskeinen tulos oli se, että peruskoululaistemme paskin ja paras osaavat käytännössä yhtä hyvin matematiikkaa. Tämä taas johtuu vain ja ainoastaan siitä, että se takapulpetin turpaansa ansaitseva räkänokka ja eturivin kirkasotsainen pantapää istuvat samassa luokassa, jolloin kumpikaan ei opi mitään. Ratkaisuna olisi lähettää räkänokka sillan alle ja perustaa pantapäätä varten huippukoulu. Mutta eihän tämä käy, sillä silloinhan pantapäästä VOISI TULLA JOTAKIN!

Hämmentävintä tässä kaikessa on se, että rämmittäessä tarpeeksi syvällä siellä itse aiheutetussa suossa, niin kehdataan odotella pelastusta saapuvaksi hokemalla jotain ”paistaa se päivä risukasaankin”-mantraa. HEI RISUKASA, VOIMME TAATA, ETTÄ EI PAISTA! HAISTA VITTU!