Karavaani

Joskus erittäin ainutlaatuisina hetkinä vituttaa niin suunnattoman paljon, että rähjääminen, kiroilu, pärräily, manailu, huutelu, riehuminen, kiehuminen taikka ihan mikä tahansa muu vastaava moderni itseilmaisun muoto tuntuu masentavan turhalta. Yleensä tämä tunne saa alkunsa siitä huomiosta, että maailma ei parane yhtään, vaikka kuinka kyseistä taidemuotoa harrastaisi.

Ja jotta edes välkyin teistä saisi kopin siitä, minkälainen psykofyysinen tila tässä nyt on kyseessä, niin lähestytään ongelmaa vertauksen kautta. Tiedättehän te tän paskan; koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee. No, meikä on tässä yhteydessä nuo koirat (ei vittu, taas mä monistun) ja sitten loppumaailma on karavaani (vittuun muuten kaikki karavaanarit, on meinaan kohtuu tahmeeta porukkaa!). Ja jos nyt yhtään lähtee purkamaan tota sanontaa tässä kontekstissa, niin sehän meinaa sitä, että kun on tarpeeksi suuri populaatio jotain tahnaa (loppumaailma), niin eipä sen menoa paljon horjuta se, että vieressä räyhää pari kapista koiranluuta (Pasa). Ja nyt seuraa tän tekstin väliaikahuipennus: homma toimii edellä mainitulla tavalla, vaikka se tahna olis kuinka vitun väärässä ja ne koiranluut aina oikeessa!

No. Aina silloin tällöin koirankin tasonen nisäkäs tajuaa em. faktan ja lopettaa hetkeks haukkumisensa. Mutta mitä se sitten tekee - osaako se muuta kuin haukkua? Kyllä vain! Se nimittäin osaa olla vittuuntunut ilman, että siitä kuuluu mitään ääntä! Mahtava otus, nisäkkäiden aatelia! Siellä se vaan häntä luimussa kyräilee vähän sivummalla miettien, kuinka rajattoman vittupäinen kokonaisuus yks säälittävä karavaani voi olla. Vaarallista on se, että tässä vaiheessa karavaanissa saattaa herätä valheellinen kuva siitä, että hienostihan tässä menee, kun toi rääväsuukin vihdoin tajusi lopettaa. Hah! Kuinka väärässä nollapäätahna voikaan olla!

On sanomattakin selvää, ettei tämän koiran vitutus mitenkään mystisesti katoa sillä, ettei se hetkeen viitsi rääpiä päätään. Ehei! Kyllä homma valitettavasti menee niin, että kyseisen luontokappaleen geneerinen vitutus kaikkea (mm. sitä karavaania) kohtaan kasvaa tässä kohtaa nopeammin kuin mikään eksponentiaalifunktio. Nyt moni miettii, että siinähän kasvaa. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ei nimittäin juurikaan kiinnosta, kuinka paljon jotain kusipää-Lassieta vituttaa. Ja Lassie tietää tämän itsekin.

Mielenkiintoista hommasta tulee sitten, kun tämän kyrpärussel-tiibetinvittuspaniel-terrierin kuppi menee nurin, mitta täyttyy, pinna palaa taikka jotenkin muuten kekseliäästi ilmaistuna sille käy se, että enää ei vaan pysty oleen hiljaa. Mitä silloin tapahtuu? Kukaan ei taida tietää. Joka tapauksessa on harmi, että koneenkaappaus-kaksoistorniromautus-combo on jo käytetty.

Nyt joku ehkä saattoi jäädä miettimään, että mitäköhän vittua toi oikein yritti tossa sanoa. Ja vastaus on, että ei mitään. Ei koirat osaa puhua.