Ruikuttavat tärkeilijät

Vittu, saatana ja kolmen Runebergin sukulaisen itse keksimät kuvaavat kirosanat ja noitumiset päälle. Tällä hetkellä meikä nimittäin elää semmoista vitutuksen zeniittiä, että sen rinnalla jopa angstiset cityteinit ja Animalia tuntuvat kärpästen surinalta. Oon elämäni aikana tavannut niin vitun monta tärkeilijää ja oman arvonsa kohottajaa, että nyt on kolmeen kertaan romahtaneiden hermojen totaalinen tuhoutuminen vain tuumien päässä (siis ei vittu! Minkä vitun takia jenkit ei voi siirtyä SI –järjestelmään kuten KAIKKI muut maat?!? Voi saatana, sen metrin omaksuminen ei takuulla siltäkään kansakunnan paskaläjältä voi ottaa kolmea vuotta kauempaa. Vittu!)

Nää on niitä tyyppejä, joiden nollasta poikkeamattoman itsetunnon ainoa mahdollisuus osoittaa olemassa oloaan edes hintelällä varjolla, ovat pienimmätkin mahdolliset nimikkeet, tehtävät tai näennäisen arvokkaat virat (näennäinen tarkoittaa avattuna, että mä en nää niitä), joita sitten mahdollisimman suurieleisesti ja mitenkään häpeilemättä ollaan esittelemässä niiden olemassa olosta täydellisen kiinnostumattomalle yleisölle. (Vittuun muuten kaikki opettajat, ropettajat ja lopettajat, jotka väittävät ettei edellinen virke täytä jonkun painoarvoltaan negatiivisen kielioppisäännöstön jokaista pykälää. Niin kauan kuin Kielitoimisto ei maksa mun ja Pasan dokailuja, blogailuja ja mokailuja, niin me kirjotetaan just semmosta paskaa kun yhtään huvittaa! Joten naamat kiinni vitun nillit!)

Mulla on semmonen tunne, että näitä tyyppejä on kaikkialla! Ollaan saatu joku tärkeän kuuloinen nimike, jolla sitten pröystäillään (todellisuudessa esimies on saanut laskettua palkkaa tarjoamalla sihteerilleen jonkun Managing Executive Assistant –tyylisen haista-paska –tittelin). Puolustusvoimien hierarkinen ympäristö on tälle mitä hedelmällisintä maaperää ja moni huonoitsetuntoinen (niitä ei ees oo muita!) majuri takuulla suostuisi vaihtamaan 500 euroa räkäisestä palkastaan toiseen isoon ruusukkeeseen. Onnea vaan niillekkin nössöille pätijöille, joiden omat ansiot riittävät juuri ja juuri merkonomi- tms. ”koulutukseen”.

Sitten näiden titteleiden haltijat keulivat mukana tulevilla mitättömmillä etuuksilla: ”joo kun mä nyt oon mukana tässä kesäjuhlatoimikunnan avustavassa komissiossa, niin me saadaan jokanen yli 30h omaa aikaansa projektille antanut kaks ilmaista kahvilippua ens maaliskuun tiimitapaamisessa”.
”Kyllä mua tässä työpaikkaliikunnan motivaationkohotus -arviointijaokseen osallistumisessa vähän kiinnostaa sekin, että jokainen toimija pääsee pikkujouluissa istumaan samaan pöytään apulaistuotantopäällikön ja sen rekisteröidyn kumppanin kanssa.”

Vittu! Näissä tilanteissa tulee itelle niin lohduton olo, että mistä vitusta mua rangaistaan, kun joudun asumaan samassa maassa noiden kaltaisten luomakunnan kruunujen kanssa. Mainitsen nyt myös samaan syssyyn ne ikuisesti ruikuttavat peruna-aivot, jotka jaksavat valittaa siitä, miten heille kaavailtu paikka meni tuolle nuoremmalle, fiksummalle, pätevämmälle ja motivoituneemmalle tyypille. Ei nimittäin vaadi minkään näköistä tematiikkaa, matematiikkaa tai etiikkaa tajuta, miks edellisen ryhmän edustajien ylenemismahdollisuudet ovat muihin yksilöihin verrattuna ”haasteelliset”. Ei säälittävyys oo rikos, mutta ei se anna sille mitään oikeutta olla kansanhuvikaan. Vittu tätä maailmaa taas!

Ja vielä ennen totaalista melt downia sanon, että huonoin mahdollinen tila ihmiselle on joutua tämmöisten ihmisten alaisuuteen. Joskus on nimittäin niinkin, että kuvatulla osaamisella on päästy johonkin asemaan, johtuen lähinnä ns. vävypoika -syndroomasta. No joka tapauksessa, olen joutunut sivusta seuraamaan näiden ihmisten antamia ohjeistuksia, joihin mitä ilmeisimmin on pakko aina liittää joku "sun on toteltava mua, kun olen sun esimies" tai vaihtoehtoisesti "mä nyt tässä haluan vähän erityiskohtelua, koska oon tossa työhyvinvointitoimikunnassa varajäsenenä".

Vittu.
Saatana.
Tätä ei kestä.

TEITÄ SAATANAN ONNETTOMIA NILLEJÄ EI KESTÄ! TEHKÄÄ JOTAIN! ASIALLE JA ITSELLENNE! VITTU!