Voi kyrpäkela kun taas vituttaakin. Tällä kertaa päällimmäisenä (ja alimmaisena + niiden välissä) kohteena ovat yön yli nukkujat. VITTU MÄ VIHAAN TEITÄ, VÄTYKSET!
"Hei, meiän pitäis nyt päättää, otetaanko me tätä punasta vai sinistä krääsää. Mut jotenkin mä en oo kyl vielä päässy asiassa sisäiseen konsensukseen. Sun ehdotus, Pasa, oli siis sininen? (JOO, JO KUUKAUSI SITTEN, PELLE!) No kyllähän se kuulostaa kaikin puolin fiksulta, mutta pitäiskö meidän vielä nukkua yön yli ja miettiä asiaa vielä huomenna uudestaan...?"
HELVETIN SAAMATON PERSEMATO! Kuinka vaikeeta voi olla tehdä yksinkertasia päätöksiä saman tien? Tolla helvetin jahkailulla kulutat vain kaikkien - ja ennen kaikkea mun - aikaa! On aivan herttasen yhdentekevää, mitä tässä tehdään, kunhan vaan tehdään.
Vittu sentään, taas. Toi yön yli -paska vois ehkä etäisesti olla perusteltavissa, jos kyseessä olisi yksi elämän top3-päätöksistä. Muissa tapauksissa se johtaa korkeintaan siihen, että "elämä" (pystytkö muka itse kirjoittamaan "elämän" tässä yhteydessä ilman lainausmerkkejä?) lipuu hitaasti mutta varmasti ohi pähkäillessä, pitäisikö ottaa sikaa, nautaa vai sikanautaa. VITTU!
Mitäpä jos jatkossa nukkuisit - et vain yön - vaan koko elämäsi yli? Lopputulos olisi sama.
11 kommenttia:
Vittu mä en saa nukuttua.
Vittu mä vihaan kaikkia kukkahattumummoja ASS-Marketin jonoissa.
Vihdoin juttu, josta lukijalle välittyy aito vitutus!! JEES
Oh, mun on niin ollut jo ikävä sun vitutusta :)
TL;DR
nyt vitutti niin, et ei meinannu veri kiertää...loistavaa...oikeen metrinen kikkeli otsassa ;P
ei olis sama lopputulos, kissiis
Itse käytän tuota sanontaa usein, jos jokin myyjän esittelemä tuote ei olekaan aivan sellainen kuin haluaisin. Se on nääs kätevä tapa poistua kaupasta ilman, että joutuu loukkaamaan asiakaspalvelijaa sanomalla "joo sori, kattelen josko löytäisin muualta kivemman".
Täähän tietysti tekee fraasista entistäkin vittumaisemman. :)
Niin hyvä!
Oonko mä ensimmäinen joka ehtii kommentoida (vaatimattomat puoli vuotta asiaa harkittuani)? Kyllä mä oon vakaasti sitä jargonia mieltä, että hitaasti tulee keskinkertaista tai ei sitäkään, ja että nukun mielelläni montakin yötä ajattelematta mitään painokelpoista ja sen jälkeen vielä useamman yön noita varsinaisia yliyön nukkumisia. Etenkin jos kysymyksessä on elektroniikkaa niin se esihankinnallinen märehtiminen ominaisuuksilla on loppujen lopuksi mehevämpää kuin se varsinainen tuotos ja tyydytys siitä elektroniikan käyttöönotosta, joka usein on loppujen lopuksi melkoinen pettymys. Ja sekös se vituttaa (sainhan aikaiseksi tuotettua tuon voimasanan teemaan sopivasti kun aikani yritin).
Lähetä kommentti